Veljeskansan edustaja, joka nappasi minut asemalta, herasi samasta hostellista ja alkoi aamutuimaan tarjoileman votkaa. Paivalla en paljon kerennyt ihmetteleman Budapestin nahtavyyksia, kun hengailin rautatieaseman baarissa katsellen mustalaisten tappeluita. Myohemmin tunnustauduttiin veljiksi, ja paasin henkilokohtaisesti kokoeilemaan, milta tyo oisella Budapestin rautatieasemalla tuntuu.

Kaveri varoitti luottamasta tahan kaljuun mieheen, joka kertoi niin auliisti paikallisista nahtavyyksista.
Myohemmin selvisi miksi.
Mies oli heroiini diileri.