Ei voi mitaan. Eilinen paiva oli taas yksi elamani parhaita. Aamulla klo 11 lahdettiin kiipeamaan paikalliseen vuoristoon. 2 aikoihin saavuttiin pienen vuoristojarven rantaan, missa syotiin lounasta. Mina tietenkin kavin uimassa jarvessa, joka oli aarettoman kylma, mutta sainpa aika kovasti respektia. Kandalaiset ukot keksi, etta kavellaan takaisin kylaan korkeimman vuoriston lapi. Reitti lahti n.1 km korkeudesta, kaytiin pikkuista vaille 2000m, ja ja sielta jyrkkaa lumista rinnetta alas. Maisemat oli aivan uskomattomat. Takaisin paastiin puoli 7, ja hostelliin isanta laittoi viitisen kiloa lihaa grilliin. Taidan levytella taalla viela pari paivaa lisaa. Tulinhan vuoristoon lepaamaan, mutta en oo sita viela saanut aikaiseksi.

Tama on taas niita aamuja, kun heraan fiiliksiin.