Lahdin reissuun aika avoimin mielin, ja joka paikalla on ollut tarjota aina enemman ja enemman. Pakkohan sen pudotuksen oikeaan maailmaan joskus on tulla. Mutta se paiva ei ole viela tanaan! Lahdin Zakopanesta puoli 10 aikoihin. Otin suunnaksi etelan ja tallustelin ylemmas vuoristoon. Vuorilla oli mahtavia maisemia, ja paasin todistamaan paikallisen "moton" toimintaa, eli mies ja hevonen metsatoissa. n. 4 tunnin marssin jalkeen saavuin Slovakian rajalle. Vahan rajan jalkeen ei enaa huvittanut kauheasti kavella, joten hyppasin bussiin, joka ajoi sopivasti paikalle. Matkaa ei sitten olisiikaan ollut kuin muutama kilometri. Saavuin Zdiar, nimiseen kylaan. Ja taas hostellin vaen ystavallisyys ja boheemius rajaytti tajunnan uudella tavalla. Iso vuori, jota olin kuvannut Puolasta asti, avautuu suoraan huoneen ikkunasta. Tsillaan taalla taas pari paivaa, jos sitten maltan lahtea pois taalta.