Kiersin eilen aamulla Budapestin vanhat hokkelit, ja tein mielestani hyvat kaupat italialaisista vermeista. En kylla keksi mihin tarvin italialaisia kenkia, ehka perunan nostoon. Sitten suuntasin takaisin asemalla, missa 6 tuntia junaa odotellessa vierahti rattoisasti. Lahes koko hostellin vaki oli lopulta lahdon hetkella paikalla, mika oli varsin iloinen yllatys. Junassa iski sitten sellainen horkan ja vasymyksen sekainen olotila, etta usko meinasi loppua. Selvisin kuitenkin hengissa perille. Ensivaikutelma Belgradista on kovin depressiivinen.
Ei auta kun pesta pyykkia, kayda suihkussa ja koittaa taas tarttua elaman syrjasta kiinni, niin kuin monena muunakin tamankaltaisena aamuna.
torstai, 5. kesäkuu 2008
Kommentit